Kategoriat
Uncategorized

Jääkiekkoilijan taidot ja harjoittelu

Jääkiekkoilija tarvitsee harrastuksessaan monenlaisia taitoja, sillä laji on todella monipuolinen ja vaativa sekä teknisen osaamisen että fyysisen toimintakyvyn saralla. Hyvä jääkiekkoilija pyrkii siksi jatkuvasti kehittämään taitojaan ja kuntoaan. Jääkiekkoilijan kompetenssit on mahdollista saavuttaa vain tarkoituksenmukaisen ja päämäärähakuisen harjoittelun tuloksena.

Omien taitojen tunteminen

Kaikenlaisen tavoitteellisen harjoittelun on aina lähdettävä omien taitojen tuntemuksesta. Tuntemalla omat heikkoudet ja vahvuudet voidaan harjoittelua suunnata oikeille osa-alueille tehokkaalla tavalla. Seuratoiminnassa valmentaja pitää huolen tämän kokonaisuuden hallinnasta, mutta on silti tärkeää tiedostaa omat kehityskohteet myös itse. Aiheesta on hyvä keskustella valmentajan kanssa, koska todennäköisesti juuri kommunikoimalla löytyvät ne kaikkein olennaisimmat kehityskohteet. Itsearvioinnin merkitys korostuu entisestään, mikäli harrastaa jääkiekkoa harrastetasolla, sillä tällöin pelaajan ainoa valmentaja on pelaaja itse.

Lajitekniikat

Lajitekniikat jaetaan perinteisesti neljään eri osa-alueeseen: luisteluun, laukomiseen, kiekonhallintaan sekä syöttämiseen/vastaanottamiseen. Tällaisen teknisen osaamisen lisäksi pelaajan tulee hallita myös monia muita lajiin liittyviä taitoja, kuten tilannetietoisuus ja pelipaikkakohtainen osaaminen. Kaikkia näitä voidaan kehittää erityyppisillä harjoitteilla. Tutustutaan kaikkiin lajitekniikoihin yksi kerrallaan.

Luistelu

Luistelu on lajitekniikoista se, jonka päälle kaikki muut rakentuvat. Siksi voitaisiinkin hyvin perustellusti sanoa, että luistelu on jääkiekkoilijan tärkein taito. Jääkiekkoilijalle ei riitä vain pystyssä pysyminen, eikä edes kaikkien luistelutyyppien suurpiirteinen hallinta. Jääkiekkoilussa korostuu luistelun teho ja nopeus sekä suunnanvaihtokyky, sillä tavoite ei ole päästä vain pisteestä A pisteeseen B – tavoite on päästä sinne ennen vastustajaa ja suuremmalla teholla. On myös tärkeää kyetä vaihtelemaan luistelutyyliä nopeasti ja kyettävä pelaamaan korkealla intensiteetillä pidemmänkin aikaa. Luistelun tärkeyttä on vaikea alleviivata tarpeeksi. Siksi tavoitteelliseen jääkiekkoharjoitteluun onkin erityisen tärkeää sisällyttää monipuolisia ja ryhmän kannalta tarpeeksi vaativia luisteluharjoitteita.

Laukominen

Jotta kiekko saataisiin maaliin, pitää pelaajien osata laukoa. Laukomisharjoittelun onnistumisen kannalta on olennaista, että pelaajilla on laukomisen perustekniikka vahvasti hallussa – mailanhallinnan ja oteleveyden tulisi olla kunnossa alusta lähtien. Siltä pohjalta on hyvä siirtyä erilaisiin laukaisuharjoitteisiin. Kannattaa treenata laukomista niin paikaltaan kuin liikkeestä, kaikessa rauhassa sekä suoraan haltuunotosta. Laukauksia treenataan vetäen, rystyltä, ranteesta – mahdollisimman monella eri tekniikalla, jotta laukominen olisi mahdollisimman sujuvaa ja monipuolista. Pelaajien on hyvä kehittää myös silmää sille, minkälainen tekniikka sopii minkälaiseen tilanteeseen.

Kiekonhallinta, syöttäminen sekä syötön vastaanottaminen

Jotta laukomispaikkaan yleensäkään päästään, pitää pelaajilla olla kiekonhallinta kunnossa. Hyvä kiekonhallinta yhdistettynä syöttelytaitoon mahdollistaa sen, että joukkue voi pelata kiekollisena ollessaan tehokkaasti ja tavoitteellisesti – kiekko on saatava vastustajan päätyyn ja siellä asemaan, josta se voidaan siirtää vastustajan maaliin. Pelaajien tulisi oppia käsittelemään kiekkoa luontevasti myös korkean intensiteetin tilanteessa, jossa nopeus on korkea ja pelitila rajallinen. Pelaajien on myös syytä tunnistaa, milloin pelitilaa ei ole riittävästi tai milloin kiekon siirtäminen toiselle pelaajalle edistää hyökkäystä paremmin. Tällöin myös asianmukaisiin syöttö- ja vastaanottotekniikoihin on kiinnitettävä huomiota, jotta hyvä syöttö voidaan toteuttaa tarvittaessa myös kovasta vauhdista. Kuljetus- ja syöttötilanteissa myös pelaajien tilannetietoisuuden ja pelisilmän merkitys korostuu.